Oletteko koskaan nähneet talven vaalean kouran
Jonka sormenpäistä pitkät kynnet kasvavat
Jääpuikkoina, kuuran himmentäminä
Ottavan otteen maasta, riipivän elon lehdistä?
Miksi sitä pakenette?
Auroin pilviä pilkotte?
Vaikka voisinkin lähteä
Yletä ilmaan impien lailla
En tiedä minne menisin
Kuhun katseen kääntäisin
Kun kerrankin saisin siivet selkääni
Lentäisin vain suoraan päin puuta ja takertuisin sen oksiin
Enkä edes tahtoisi lähteä
Jättää näitä maita, näitä rantoja
Aura jälkeen auran kuulen teidän kutsuvan
Yksin seison ja käännän teille selkäni
Tulettehan taas kuitenkin keväällä takaisin!